Roadtrip

Lapsilla koulusta vapaata pitkän viikonlopun verran. Jo kesällä lupasin reissun jonnekin. Kesä hurahti ihan siivillä täällä kotinurkilla. Nyt on hyvä mahdollisuus reissuun. Kesäkuumat ovat jo takana, ilma on miellyttävä ja syksyn viileyttä ilmassa. Me suunnistetaan katsomaan mitä USA:n pääkaupunkiin kuuluu.

Washington DC, here we come!

Olemme sen verran kaupunki-ihmisiä, ettemme omista autoa. Vaihtoehdoksi jää siis lentokone, juna tai linja-auto. Koska lippujen ostaminen oli mieheni homma, on se (ylläri, ylläri), jätetty viimetinkaan. (Lue: klo 20.45 reissua edeltävään iltaan.) Tekeekö kenenkään muun ukot vastaavia vetoja?

Lähdemme reissuun siis Greyhoundin bussikyydillä. (Lento- ja junaliput ovat tässä vaiheessa loppuunmyyty.) Maassa maan tavalla ja sitä paitsi näemme Amerikan valtateitä. Ajattelin pitää positiivisen asenteen. Bussilla NYC:stä Washingtoniin matkaa neljässä ja puolessa tunnissa. Ajomatka oli varsin tylsä, mutta sehän on vain positiivista. En kaipaa enää jännitystä elämään. Se oli silloin parikymppisenä, kun janosin äksöniä. Nyt vaan toivon, ettei mitään yllättävää tapahdu ja päästään perille suunnitelmien mukaan. Parien tirsojen ja tuhannen "Joko me kohta ollaan siellä?" kysymyksen jälkeen perillä ollaan.

Päivä suhahti ihan liian nopeasti nahtävyyksiä katsellen. Harmi vaan, että monet niistä oli joko suljettu tai korjauksen alla. Tarkoitus oli mennä Washington Monumentin huipulle, mutta kuukausi sitten tapahtuneen maanjäristyksen vuoksi se oli suljettu. Samoin Reflecting Pools, missä Martin Luther King piti kuuluisan "I have a dream" -puheen, oli kaivettu ihan mullikolle. Valmista tulee joskus 2013. Muttei varmaan haitannut perheen muita jaseniä, minua vaan. 

Lapsille reissun kohokohta oli se, että saivat nukkua hotellissa ja tilata huonepalvelusta. Seuraavana päivänä jatkoimme nähtävyyksien katselua. Vierailimme myös Washingtonin eläintarhassa, päätähtenä pandakarhut Mei ja Tai. 

Iltapäivästä lähdettiin takaisin kotiin. Paluumatka venähti painajaismaiseksi "bus-trip-from-hell." Kahdeksan ja puoli tuntia matkattiin kotiin päin. Bussi hajosi valtatien laitaan ja seuraava bussi oli paikallinen linjuri, joka pysähtyi monta kertaa ennen Manhattania. Mitä pidemmälle yö eteni, sen oudompaa porukkaa alkoi bussiin nousemaan. 

Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Kotiin päästiin reilusti seuraavan päivän puolella. Nyt tällekin seikkailulle nauretaan jo ; ) ja mietitään, että mihin päin lähdetään seuraavaksi.